Opesilta-projekti loppusuoralla

Opesilta-projekti alkaa olla jo loppusuoralla ja maali häämöttää. Projektin viimeisen kirjallisen tuotoksen eli projektiraportin kirjoittaminen on hyvässä vauhdissa ja on ollut hienoa huomata, että projektisuunnitelman kirjoittamisen jälkeen projektissa tosiaankin on tapahtunut paljon ja vieläpä menestyksekkäästi. 

Projektiraportissa projektiryhmä pohtii muun muassa projektin alussa asetettujen tavoitteiden toteutumista, analysoi aikataulumuutosten syitä ja seurauksia sekä arvioi projektin haasteita ja oppimiskokemuksia. Jokainen projektiryhmäläinen kirjoittaa myös omasta näkökulmastaan projektin etenemisestä sekä omasta oppimisestaan.

Antoisinta projektiraporttia kirjoittaessa on ollut huomata, että projektin tavoitteet ovat täyttyneet hienosti. Olemme siis ymmärtäneet tilaajan toiveet projektille ja pystyneet toteuttamaan niitä. Tätä on edistänyt tiivis yhteistyö tilaajan kanssa sekä mahdollisuudet keskustella ideoista yhdessä. Meille ei ole siis ole käynyt kuten Nooalle ;)

Toinen mainittava onnistuminen koskee sitä, että projektin alussa arvioiduista riskeistä vain muutama toteutui projektin aikana. Lisäksi onnistuimme pitämään toteutuneiden riskien haittavaikutukset pieninä, koska projektin käytänteet ja toimintatavat oli suunniteltu niin perusteellisesti ja toimiviksi.

Nyt on aika kiittää ja kumartaa. Kiitos, että olet kulkenut kanssamme Opesillalla nämä tiivistahtiset nelisen kuukautta. Projektiryhmä hoitaa vielä valmiiksi projektiraportin, viimeisen kokouksen sekä muutamia teknisiä yksityiskohtia ja luovuttaa lopuksi projektin tulokset tilaajalle. Sitten onkin aika kipaista paljain jaloin kesälomalle.

- Sisko 

Kuvat:
http://hs10.snstatic.fi/webkuva/sarjis/560/1349779382160?ts=440
http://hs13.snstatic.fi/webkuva/sarjis/560/1349763215712?ts=163

Pilotointikokemuksia

Projektimme on nyt siinä vaiheessa, että täydennyskoulutusmallit on pilotoitu kahdessa Jyväskylän alueen koulussa huhti-toukokuun vaihteessa. Projektiryhmä jalkautui kouluille kahtena peräkkäisenä viikkona kouluttamaan opettajia ohjelmoinnin opetuskäytöstä. Koulutus oli perusopetuksen opettajille suunnattua alkeistason opetusta.

Kumpaankin pilottiin kuului kaksi opetuskertaa. Pilotti 1:ssä oli yksi pääkouluttaja, jonka johdolla keskusteltiin siitä, mitä algoritminen ajattelu ja ohjelmointi ovat eri oppiaineissa uusien Opetussuunnitelman perusteiden mukaan. Mukana oli myös yksi avustaja. Näin kaikille osallistujille saatiin tukea ohjelmointiharjoitusten kanssa nopeasti. Vaikka suurimmalle osalle ohjelmointi oli uusi tuttavuus, kaikki pääsivät tekemisen makuun ja mahtui mukaan onnistumisen elämyksiäkin.

Pilotti 2:ssa koulutuskerroilla oli kaksi kouluttajaa, ja koulutus oli hivenen pidempi kuin pilotti 1:ssä. Näin myös keskustelulle ja opettajien omien ohjelmoinnin integrointi-ideoiden toteutukselle oli enemmän aikaa. Pilotti 2:ssa lähdettiin myös OPS:sta ja algoritmisesta ajattelusta. Ajatus siitä, että ohjelmoinnin opetus alakoulussa voi alkaa ilman että kosketaankaan tietokoneeseen, oli monille osallistujille uusi. Kummassakin pilotissa opettajat myös ilahtuivat siitä, että itse asiassa he ovat jo opettaneet algoritmista ajattelua oppilailleen. Koulutuksen myötä sitä voidaan opettaa tietoisesti ja tavoitteellisesti.

Pilotointi osoitti, että projektiryhmän luomat täydennyskoulutusmallit ja -paketit toimivat käytännössä. Koulutuskertojen parasta antia oli kuitenkin mielestäni huomata, että saimme riisuttua mystiikkaa ohjelmoinnin opetuksen ympäriltä, ja että monelle jäi tunne, että ohjelmointia voisi opetella lisääkin.

- Emilia

Ensi viikolla alkaa pilotointi

Projektiryhmän odottelu palkittiin tällä viikolla, kun saimme pilotointikouluilta vahvistukset siitä, että pilotit toteutuvat lähes tarkalleen suunnitelmien mukaisesti ja aikataulussa. Kahdelle koululle on nyt siis sovittu täydennyskoulutuspilotointi ja seuraavana ovatkin vuorossa viimehetken silaukset koulutusmateriaaleihin ja henkinen valmistautuminen kouluttamiseen.

Lisäjännitystä pilotointiin tuo se, että ensimmäiseen pilotointikohteeseen lähtee vain yksi kouluttaja, koska koulutettava ryhmä on niin pieni. Toisessa pilotointikohteessa koulutettavia on enemmän, joten sinne matkaa kaksi kouluttajaa. Pilottien arvioinnin kannalta tuo ero kouluttajien määrässä voi olla hyvinkin hedelmällinen näkökohta.

Olemme puhuneet pilotoinnista paljon ja miettineet, mitä kaikkea kouluttaja voisi pilotointitilanteessa kohdata. Hurja voisi ajatella niin, että pilotointi onnistuu silloin, kun pilotoidessa tulee vastaan hyvinkin haastavia ja yllättäviä tilanteita, joista kouluttaja tai kouluttajat joko selviävät tai eivät selviä with flying colours. Käytännössä pilotointi on kuitenkin vain tilaisuus kokeilla mallien ja täydennyskoulutuspakettien toimivuutta aidossa toimintatilanteessa ja havainnoida koulutettavien reaktioita koulutukseen liittyen. Pilotointiraporttiin sitten kirjataan kouluttajien ja koulutettavien ajatukset ja havainnot sekä kootut selitykset.

Projektiryhmän tietotaito erilaisten ryhmien opettamiseen liittyen vaihtelee laajalla skaalalla. Emilia aloittaa aineenopettajaopinnot ensi syksynä, Päivillä on aikuiskoulutustaustaa, Siskolla lukio- ja yläkoulutaustaa ja Laurilla kokemusta yliopisto-opiskelijoiden opettamisesta. Lisäksi Päivi ja Sisko ovat kokeilleet myös opettajien täydennyskouluttamista. Jokaisella on varmasti oma visio siitä, miten pilotointikoulutukset kannattaisi lopulta toteuttaa, vaikka koulutusrungot ovatkin samanlaiset.

Pilottien jälkeen projektiryhmäläisistä Emilia ja Lauri kertovat tarkemmin kokemuksistaan, joten pysykäähän kanavalla.

- Sisko

Odottavan aika on pitkä

Huhtikuu on jo pitkällä ja projekti etenee hurjaa vauhtia. Täydennyskoulutusmateriaaleja ideoidaan, laaditaan, muokataan ja ideoidaan lisää. Projektiryhmän yhteiset palaverit ovat osoittautuneet erityisen hedelmällisiksi. Nyt odotellaan vastauksia pilotointikouluilta, jotta päästäisiin käsiksi itse pilotointiin. Väliesittelyn ajankohtakin on jo tiedossa. Onneksi meillä koulutusteknologialinjalaisilla ei esiintyminen aiheuta näppylöitä.

Uskokaa tai älkää, mutta projektissa työskentelevällä opiskelijalla on muutakin tekemistä kuin projekti. Tenttikirjallisuus kutsuu lukemaan, gradu huhuilee tekstinkäsittelyohjelmasta kirjoittamaan ja muiden suoritettavien kurssien kurssityöt odottavat kiltisti vuoroaan työpöydällä. Projekti tuntuu kuitenkin vievän erityisen paljon aikaa, energiaa ja aivokapasiteettia ja muihin tehtäviin keskittyminen on hankalaa. Vastuu painaa ja ajatukset harhautuvat tuon tuosta siihen, miten täydennyskoulutukset toteutetaan tai milloin sähköpostiin napsahtaa viesti, jossa kerrotaan tarkka päivämäärätoive pilotoinnille.

Ehkäpä tällainen pieni odotteluvaihe on kuitenkin projektille hyväksi. Se on varmasti hyväksi tenttikirjallisuudelle, gradulle ja muiden kurssien kurssitöille, jotka saavat nyt ansaitsemaansa huomiota. Erityisesti se antaa mainion tilaisuuden projektiryhmälle pysähtyä hetkeksi ajattelemaan ja varmistamaan, että projektin etenemissuunta on juuri halutunlainen.

-Sisko

Mallit hallintaan

Täydennyskoulutusmalleja on rakenneltu viime viikot ahkerasti ja pääsiäinenkin meni malleja pohdiskellessa. Ensin ajattelimme, että yksi malli riittää, mutta sitten saimme vinkkiä siitä, että toinenkin malli olisi hyvä olla olemassa. Olihan siitä jo heti alussa ollut puhettakin, mutta innostus ensimmäisen mallin aikaansaamisesta sokaisi silmät. Toisaalta, kun ohjaaja tuuppasi meitä kahden mallin suuntaan, tuntui toisen mallin tekeminen sitten kaikenkaikkiaan hyvinkin luonnolliselta. Mallit tukevat toisiaan.

Opesilta-projekti alkaa olla jo puolivälinsä paremmalla puolella eli ideointi projektin viimeisiä osia, täydennyskoulutuspakettia ja pilotointia, varten on alkanut. Ovathan taustatutkimusraportti ja täydennyskoulutusmallitkin olleet tavallaan konkreettisia, mutta täydennyskoulutuspaketti ja pilotointi vasta konkreettisia ovatkin. Mieltä kutkuttelee jo mahdollisuus päästä kokeilemaan suunniteltuja ideoita ja lähestymistapoja käytännössä.

- Sisko

Esiintymisharjoittelua

Tänään harjoittelimme IT-viestinnän kurssilla esiintymistä ja pidimme pienimuotoiset esitykset omaan projektiin liittyvistä aiheista. Esitykset videoitiin ja osallistujien on tarkoitus pohtia omaa esiintymistään myös tuon videon avulla. Esiintymiseen liittyen pohdimme erilaisia teemoja, kuten esiintymisjännitystä, esitykseen valmistautumista sekä palautteen merkitystä esiintyjänä kehittymiselle.

Itselleni esiintyminen tuntuu luonnolliselta, koska olen saanut siitä työni kautta paljon harjoitusta. En kuitenkaan ole aina ollut yhtä luonteva esiintyjä, vaan olen jännittänyt paljon ja joutunut tekemään työtä sen eteen, että esiintymisestä on tullut helpompaa. Mielestäni erityisen tärkeää esiintymisjännityksen työstämisessä on se, että käyttää hyödykseen tilanteet, joissa on mahdollista saada harjoitusta esiintymisestä. Esiintymiskokemuksen kasvaessa jännittäminen vähenee. Lisäksi kunnollinen valmistautuminen esitykseen vähentää jännitystä esityksen sujumisesta.

Kaiken tämän jälkeen täytyy kuitenkin muistaa se, että pieni jännitys on esiintyessä aina paikallaan. Se kertoo siitä, että esiintyjä kokee tilanteen tärkeäksi ja haluaa suoriutua tilanteesta parhaalla mahdollisella tavalla.

- Sisko

Kuka kukin on ja mitä me olemme yhdessä?

Tällä kertaa paljastamme perjantai-illan kunniaksi Opesilta-blogin lukijoille projektiryhmän jäsenten suurimmat intohimot ja syvimmät salaisuudet. Postaus sisältää myös muutamia syvällisempiä ajatuksia ryhmätyöskentelystä.

Päivi: projektin äiti, joka juoksee legorobottien kanssa.

Emilia: BeeBottiin ihastunut Excel-ahertaja.

Lauri: historian ja digitalisaation sujuvasti yhdistävä monitaituri.

Sisko: wannabe-teini ohjelmoinnin ihmeellisessä maailmassa.

Projektiryhmä on kotiutunut pikkuruiseen työhuoneeseensa varsin hyvin; onhan yhdessä aherrettu jo kaksi kuukautta. Pikkuhiljaa toisten projektiryhmäläisten toimintatavat alkavat tuntua tutuilta, juttu luistaa ja ideat lentelevät vapaasti.

Projektityöskentelyn sujumisen kannalta on tärkeää, että projektiryhmän jäsenet pystyvät puhumaan kaikesta vastaantulevasta asioiden oikeilla nimillä. Vaikeat asiat täytyy pukea sanoiksi, jotta projektiryhmä pystyy tukemaan ja auttamaan. Ilon hetket taas tuntuvat sitä makeammilta, mitä läheisempien työskentelytovereiden kanssa ne saa jakaa. Kun työskentelyilmapiiri tukee avointa vuorovaikutusta, projektissa syntyy myös entistä todennäköisemmin laadukkaita tuotoksia projektin aihepiireistä.

Ryhmässä työskenteleminen vaatii jokaiselta paljon. Omien työskentelytapojen sovitteleminen projektiryhmän muiden jäsenten työskentelytapoihin edellyttää sitä, että kykenee sekä joustamaan että antamaan toisille vastuuta ja tilaa tehdä. Yhteisen tekemisen tavat ja läsnäolemisen muodot, sekä f2f että sähköisesti, muotoutuvat pikkuhiljaa kokeilun kautta.

Ollaan rohkeasti omia itsejämme ja muodostetaan samalla oma ja ainutlaatuinen projektiryhmämme, joka tähtää yhteiseen tavoitteeseen jokaisen vahvuuksia hyödyntäen ja uutta oppien.

-Sisko