keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Mallit hallintaan

Täydennyskoulutusmalleja on rakenneltu viime viikot ahkerasti ja pääsiäinenkin meni malleja pohdiskellessa. Ensin ajattelimme, että yksi malli riittää, mutta sitten saimme vinkkiä siitä, että toinenkin malli olisi hyvä olla olemassa. Olihan siitä jo heti alussa ollut puhettakin, mutta innostus ensimmäisen mallin aikaansaamisesta sokaisi silmät. Toisaalta, kun ohjaaja tuuppasi meitä kahden mallin suuntaan, tuntui toisen mallin tekeminen sitten kaikenkaikkiaan hyvinkin luonnolliselta. Mallit tukevat toisiaan.

Opesilta-projekti alkaa olla jo puolivälinsä paremmalla puolella eli ideointi projektin viimeisiä osia, täydennyskoulutuspakettia ja pilotointia, varten on alkanut. Ovathan taustatutkimusraportti ja täydennyskoulutusmallitkin olleet tavallaan konkreettisia, mutta täydennyskoulutuspaketti ja pilotointi vasta konkreettisia ovatkin. Mieltä kutkuttelee jo mahdollisuus päästä kokeilemaan suunniteltuja ideoita ja lähestymistapoja käytännössä.

- Sisko

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Esiintymisharjoittelua


Tänään harjoittelimme IT-viestinnän kurssilla esiintymistä ja pidimme pienimuotoiset esitykset omaan projektiin liittyvistä aiheista. Esitykset videoitiin ja osallistujien on tarkoitus pohtia omaa esiintymistään myös tuon videon avulla. Esiintymiseen liittyen pohdimme erilaisia teemoja, kuten esiintymisjännitystä, esitykseen valmistautumista sekä palautteen merkitystä esiintyjänä kehittymiselle.

Itselleni esiintyminen tuntuu luonnolliselta, koska olen saanut siitä työni kautta paljon harjoitusta. En kuitenkaan ole aina ollut yhtä luonteva esiintyjä, vaan olen jännittänyt paljon ja joutunut tekemään työtä sen eteen, että esiintymisestä on tullut helpompaa. Mielestäni erityisen tärkeää esiintymisjännityksen työstämisessä on se, että käyttää hyödykseen tilanteet, joissa on mahdollista saada harjoitusta esiintymisestä. Esiintymiskokemuksen kasvaessa jännittäminen vähenee. Lisäksi kunnollinen valmistautuminen esitykseen vähentää jännitystä esityksen sujumisesta.

Kaiken tämän jälkeen täytyy kuitenkin muistaa se, että pieni jännitys on esiintyessä aina paikallaan. Se kertoo siitä, että esiintyjä kokee tilanteen tärkeäksi ja haluaa suoriutua tilanteesta parhaalla mahdollisella tavalla.

- Sisko

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Kuka kukin on ja mitä me olemme yhdessä?

Tällä kertaa paljastamme perjantai-illan kunniaksi Opesilta-blogin lukijoille projektiryhmän jäsenten suurimmat intohimot ja syvimmät salaisuudet. Postaus sisältää myös muutamia syvällisempiä ajatuksia ryhmätyöskentelystä.


Päivi: projektin äiti, joka juoksee legorobottien kanssa.

Emilia: BeeBottiin ihastunut Excel-ahertaja.

Lauri: historian ja digitalisaation sujuvasti yhdistävä monitaituri.

Sisko: wannabe-teini ohjelmoinnin ihmeellisessä maailmassa.

Projektiryhmä on kotiutunut pikkuruiseen työhuoneeseensa varsin hyvin; onhan yhdessä aherrettu jo kaksi kuukautta. Pikkuhiljaa toisten projektiryhmäläisten toimintatavat alkavat tuntua tutuilta, juttu luistaa ja ideat lentelevät vapaasti.

Projektityöskentelyn sujumisen kannalta on tärkeää, että projektiryhmän jäsenet pystyvät puhumaan kaikesta vastaantulevasta asioiden oikeilla nimillä. Vaikeat asiat täytyy pukea sanoiksi, jotta projektiryhmä pystyy tukemaan ja auttamaan. Ilon hetket taas tuntuvat sitä makeammilta, mitä läheisempien työskentelytovereiden kanssa ne saa jakaa. Kun työskentelyilmapiiri tukee avointa vuorovaikutusta, projektissa syntyy myös entistä todennäköisemmin laadukkaita tuotoksia projektin aihepiireistä.

Ryhmässä työskenteleminen vaatii jokaiselta paljon. Omien työskentelytapojen sovitteleminen projektiryhmän muiden jäsenten työskentelytapoihin edellyttää sitä, että kykenee sekä joustamaan että antamaan toisille vastuuta ja tilaa tehdä. Yhteisen tekemisen tavat ja läsnäolemisen muodot, sekä f2f että sähköisesti, muotoutuvat pikkuhiljaa kokeilun kautta.

Ollaan rohkeasti omia itsejämme ja muodostetaan samalla oma ja ainutlaatuinen projektiryhmämme, joka tähtää yhteiseen tavoitteeseen jokaisen vahvuuksia hyödyntäen ja uutta oppien.

-Sisko

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Projektisuunnitelman haasteista

Nyt kun projektisuunnitelma on hyväksytty muutoksin ja muutokset on saatu tehtyä, on projektipäällikön lupa vähän hengähtää. Onhan tuo projektisuunnitelma kuitenkin projektin alun tärkein dokumentti, joka olisi hyvä saada hyväksytyksi mahdollisimman varhain projektin käynnistymisestä. 

Haasteita projektisuunnitelman parissa kyllä riitti hyvin. Kuinka jakaa resurssit, käytettävissä olevat tunnit, projektin vaiheet ja projektijäsenten vastuualueet huomioon ottaen? Gantt-kaaviosta puhumattakaan. Miten jaksoittaisin projektin vaiheet suhteessa aikaan, niin että jokaiselle projektin vaiheelle tulisi tarpeeksi aikaa ja kuitenkin niin, että projekti saataisiin päätökseen toukokuun loppuun mennessä? Onneksi projektiorganisaatiolta tuli apua näihin haasteisiin.

Nyt projektin edetessä, seuraankin mielenkiinnolla miten resurssoinnit ja Ganttin aikajaksotukset tulevat toteutumaan. Toinen asia mitä olen mielenkiinnolla seurannut, on se, kun muut projektiryhmäläiset työskentelevät taustatutkimusraportin parissa. Itse en taustatutkimusraporttia kerinnyt juurikaan kirjoittaa, mutta projektipäällikkönä tiedän kyllä mitä he ovat kirjoittaneet. Hyvältä näyttää!

-Päivi